El sofisticado carácter del campo de la enseñanza de idiomit y de la traducción y la diversidad de factores que intervienen Fi su ámbito, hacen de la comprensión de sus detalles una tarea muy compleja. Fi este entorno, los componentes actúan recíprocamente durante una trayectoria difícilmente definida. El camino que va desde de un estadoCerode conocimiento lingüístico y sosiokulttuurisen uno deperfeccióntakaisin hotelliin Tour sisältää numerosos elementos: la lengua, el sujeto, la Culturaan, el professori, la metodología, jne.

 

Fi este capítulo trataré, únicamente, los dos componentes que creo poika los más decisivos Fi todo proceso u operaatio relacionada con el campo de funcionamiento de la teoría de la Lengua Esclaera: lalengua, siendo la tehtävästä de nuestro esfuerzo y elsujeto[1], que es la parte plenamente "afectada" por los procedimientos y los objetivos de dicho esfuerzo.

 

 

1.1.      La lengua

Durante siglos, los estudios del lenguaje han sido un campo de gran interés para muchos filólogos lingüistas, psicólogos, sociólogos jne. Las investigaciones, desarrolladas durante este tiempo, hicieron que este estudios constituyeran una ciencia independiente en la que intervienen, cada vez más, otras ciencias de varios tipos: biológicos, físicos, filosóficos e incluso religiosos (el valor divino que otorga el Coran al árabe p. ej.).

Como en cualquier otra disciplina, terminología relacionada con la concepción de esta ciencia evoluciona paralelamente con sus materias. Lo que nos interesa en este moment es la distinción que hacen algunos (pääasiassa Saussure)[2]Entrelenguaje, habla, lengua o idioma.

Määritellään El Diccionario de la Real Academia Españolalenguajecomo: "joka on valmistettu silmämääräisesti ilmaisulla "que piensa o siente". En algunas acepciones lo määritellä como sinónimo delengua. Nosotros adoptaremos, en este capítulo, la definizione de la que se refiere al lenguaje como:"El uso del hablao la facultad de hablar. "porhablaentenderemos (según el mencionado diccionario): "la realización del sistema lingüístico llamado lengua, y el acto de ljeres de languire, producido al elegir determinados signos, entre los que ofrece la lengua, via su realización oral o excrita ".porlengua, nos referimos a:El system de comunicación y expresión verbal propio de un pueblo o nación, o común varios, y al sistema lingüístico que se caracteriza por estar plenamente definido, por poseer un alto grado de nivelación, por serículo de una cultura differencia y, en ocasiones, por haberse impuesto a otros sistemas lingüísticos ".En cuanto aidioma, usaremos este término como "sinónimodelengua”,salvo en algunos contextos detailes donde se estimará necesaria la distinción, ja donde aparecerá una nota justificativa.

Son muchas las investigaciones y publicaciones que han tratado de dar una idea täydellinen lo lo que es una lengua (s. ej. Bloomfield(1950)ySteiner(1975)). Sinä koskeva vientikielto, joka on todella todellinen, esittelee sen, että esitys tulee esille, jotta voidaan analysoida rikosilmoituksen suurta osaa. Esto es debido alchecho de que cada una la lengua desde su punto de vista; los lingüistas la presentan de forma, los idealistas de otra, los pragmáticos tienen una forma propia y muy distinta jne.

En las siguientes páginas, intentaré ilustrare el concepto de Lengua de una manera concordia y en concordancia con la finalidad de este trabajo.

1.1.1.  Las características de la Lengua.

a) La Lengua es estructurada.

"Tiedät niin paljon", sanoi viisas mies tutkimusmatkailijaan, "mutta tietosi eivät ole kovin voimakkaita. Tiedät kaikki nämä asiat auringosta, kun se nostaa ja kun se asettaa, kuinka pitkälle se on ja kuinka kuuma. Mutta tiedän kaavan, ja kun minä sanon, aurinko alkaa loistaa. Tiedätkö sellaisen?kaava? "" Ei ", sanoi tutkimusmatkailija," olen vaikuttunut. Ja tämä kaava todella toimii? "" Joskus ainakin ", sanoi viisas mies," mutta sinulla ei edes ole kaavaa, vai mitä? "(Klein, 1991: 169).

 

La estructuración hace de lengua un sistema formado por varios conjunto de reglas y fórmulas sin las cuales resultaría muy difícil et processo de su adquisición y gestión. Según Gantier(1973: 134), joka on laatinut prosessindel aprendizaje, gracias a esta característica, es el generador de uso inconsciente de la lengua:

 

"Une langue est un tout complexe qu'on apprend à monter et démonter jusqu'à obtenir un emploi presqueepäuskoisten de ses idiotismes. "

        

Joet(1983: 72) vaatii, että lainkuuntumisen estämiseen ja raskauden ehkäisemiseen on otettava huomioon,

 

"Kieli on erittäin monimutkainenilmiö, jota ei voida vähentää yksinkertaisiin ärsykkeisiin ja reaktioihin vääristämättä sen todellista luonnetta ja toimintaa. Jokainen kielten ilmaus, olipa kyseessä sitten pieni tai näennäisesti yhtenäinen (esim. Stop!), On useita monimutkaisia ​​kerroksia: fonologisia (äänet, intonaatio, stressi, kesto), syntaktinen (sen sääntö täydelliseksi ilmaukseksi) ja semanttinen merkitys).”

 

Ademas, la estructuración de la lengua nos helpottaa realisointiin tareas comunicativas muy complejas. Esto es lo que afirma Friisit(1964: 76):

 

”Kieli on jäsennelty. Tämä jäsentäminen on perusominaisuus jokaisen ihmisen kielen näkökulmasta ja on tehnyt sen kykenevämpää kuin yksinkertaiset puhelut ja käskyt. Se on antanut ihmiskielelle mahdollisuuden tarttua ja kommunikoida monimutkaisia ​​raportteja. "

        

La lengua es un instrumenta comunicación, todos sus componentes funcionan interactivamente. El papel de cada elemento de los conjuntos de la lengua es perfeccionar su rendimiento comunicativo. Por tanto, los individuos poseen siempre una tendencia a "remoldear" dichos componente según sus necesidades, principalmente, comunicativas:

 

”Il[le sujet] va donc s'initier à une langage nouveau,moyen original de communiquer avec autrui et de dépasser la réalité familière. L'accès à ce langage c'est comme quelque chose d'étroitement mêlé aux relazioni de son entourage avec lui et qui se mêle tout aussi étroitement à ses besoins et ses désirs puisqu'il lui devient une source d'informations et de révélations erimielisyydestä ja beaucoup plus vastes que celles dues à poika expérience directe des choses. "[3]

 

b) La Lengua es muuttuja.

Los lingüistas han varaa ja välimatkaacambio lingüísticopara las situaciones en las que se comparan dos variantes en distintos periodos de historia de la lengua (Baron,1977: 2). Este cambio se justifica por algunas rasones internas y externas de carácter sococultural, geográfico, político jne. El grado de cambio está sujeto a múltiples muodostaa relacionados, mutta osa, kanssa luonnollinen laeja en cuestión y, por otra, con las personas que la ejercen. Dependiendo de estos faktorit, la aptitudde cambio puede ser mayor, el caso del griego, latín y hebreo, o menor, como el islandés y el vasco.

Este fenómeno, en la mayoría de los casos, tiene lugar en los funktions de la lengua, como confirma Baron(1977: 1):

 

”(...),kieli vaihtelee jatkuvasti sellaisten näkökohtien, kuten ääntämisen, artikulaation nopeuden, nimellis-ja verbaalisten taivutusten, erilaisten sosiaalisten olosuhteiden eri henkilöille valitun osoitteen muodoista jne. "

 

        Sinin vientikielto, kuten De Villiersy De Villiers (1978), joka muuten suositteli vaihtoehtona yhden lengua poikansa:

l. Los sonidos: los sonidos separados del hablatuottavat elohopeaa, y cómo se articulan.

2. Los fonemas: los tipos de sonidos que funcionan en el idioma para distinir entre diferentes palabras.

3. Los rasgos distintivos: propiedades articulatorias o acústicas que sirven para diferir entre diferentes fonemas.

4. Las reglas fonológicas: ei ole yhtään yhdistelmää, joka yhdistää palapareja, ja että se estää muuttumattomia rakenteita ja muotoja lasin paluupintojen ja kontekstin foneticos diferentes.

5. La entonación: muutokset ja äänenvoimakkuudet ja niiden vaikutukset yhdellä sanalla, jotka edellyttävät eriarvoisuutta.

 

Las relaciones pragmáticas entre estas dos características son inseparables: la estructuración de la lengua sallivat vaihdon ja kehityksen, joka on osa, osallistuu laatimiseen, suhteellisen hidas, prosessin muodon organique de la lengua.

 

1.1.2.  La naturaleza de la Lengua.

Perinteisesti los lingüistas han eksplisique la naturaleza de la lengua avec argumento entre dos puntos de vista kokonaisuudessaan vastustaa sitä, että asocian kanssa manera de abordar ja aihe: el formalismo y el funcionalismo. La definición de una parte nos da una idea del contenido de la otra, stai eso, adoptamos lo que dicen Cooreman, Ann y Kilborn, Kerry (1991: 196) acerca del funcionalismo:

”Functionalismi on lähestymistapa kielen opiskeluun, jota voidaan kuvata useilla yleisesti hyväksyttyihin oletuksiin. Lyhyesti sanottuna se merkitsee liikkuvuutta valtavirran kielitieteessä, jotta se menisi yhden ainoan virkkeen rajoihin, ja se johtuu siitä, että kielimuotojen selityksessä on oltava semanttisia ja pragmaattisia näkökohtia. "

 

        De forma muy concisa trataré de hacer una comparación entre la dos dos planteamientos, como la que hace Leech(1983: 46):

a. Los formalistas(s. ej. Chomsky) tienden a ver la lengua, principalmente, como un fenomeno mentale. Los funcionalistas(s. ej. Halliday) suelen considerarla como un fenomeno sosiaalinen.

b. Los formalistastienden a explicar los universaleslingüísticos como si fueran derivados de un herencia lingüística genética común de la especie humana. Los funcionalistasSuunnittele täydellinen yleiskuvausde los usos de la lengua en las sociedades humanas.

C. Los formalistasse lisää entisestään tunnustusta, joka perustuu lohikäärmeeseen, joka kestää kauas kapasiteettia ihmisen sisäpuolella. Los funcionalistasse lisää entistä selkeämpää ja luotettavaa esitystapaa, joka on välttämätöntä kommunikaatiolle.

d. Básicamente, los formalistasestudian la lengua como un sistema automación, mientras los funcionalistasla estudian en relación con la función social.

 

Igual, pero a través de su experiencia didáctica, Joet(1968: 12) prefiere usar el términoactivismopara referirse al funcionalismo, ja katsoo seuraavaa:

 

"Formalistit ovat useimmiten vedonneet deduktoituvaan opetusmuotoon siirtyessään sääntöjen lausumasta sovelluksiin esimerkissä; aktivistit ovat puolustaneet opiskelijan yleistymisen ymmärtämistä sen jälkeen, kun hän on kuullut ja käyttänyt tiettyjä muotoja useilla tavoilla - induktiivisen oppimisen prosessi. Formalistit, joilla on kunnioitettava periaate, ovat joskus joutuneet liian huolestuneiksi kieliopin yksityiskohtaisista yksityiskohdista, joissa aktivistit ovat jatkuvasti vaatinut toiminnallista lähestymistapaa rakenteeseen, jossa oppilasta ensin opetellaan kaikkein hyödyllisimpiä ja yleisimmin sovellettavia. löytää myöhemmissä vaiheissa harvinaisia ​​ja poikkeuksia. "

 

1.1.3.  El problema lógico de la lengua.

Abordar este tema requiere un estudio muy profundo en otros kampa de tutkinta, pääasiassa en la psicología. Sin embargo, en las siguientes líneas intentaré abordar someramente algunos kangulos que, según mi opinión, forman el triángulo del problema lógico: muistia, älykkyyttä (tai el penamiento) y la propensión.

a) La memoria.

”Tulimme tulkitsemaan sitä, mitä me kokemme ja säilytämme.Tämä tulkinta on saatavissa meille hakuun, ei alkuperäiseen käsittelemättömään kokemukseen. "(Joet, 1983: 70)

 

La memoria es el almacén lógico de todas las operaciones lingüísticas adquiridas lo lo largo de los procesos de aprendizaje; en ella se manifesti la utilidad de los elementos de la lengua. Este depósito de conocimientos e información se establece durante el mecanismo de composión y descomposición, esplicado por Gantier (1973). La repetición de este proceso fortalece la capacidad de la memoria para gestionar los datos que contiene. También, según Rivers (1973: 71), ei muistuta siitä, että säilytetään konkreettinen, sino que es más un registro de impresiones:

”THEtoiston toistamisen oletetaan vahvistavan muistin jälkeä. Tämä sanoo jotain näkemystä oppimisesta, mutta hyvin vähän muistin toiminnasta, jota pidetään selvästi passiivisena näyttökerroksena. "

Sellaisena kuin se on, muistuttaa normaalisti keskipitkän viestinnän kanssa siitä, että se on muuttunut ja että se on hyvin, frecuentemente, että se on kokenut elämää. Esikirjoitus on säilytettävä siten, että se muistuttaa käsiteltäväksi suunnitelluista prioriteeteista, jotka käsittelevät automaattiosastoa, kuten myös Explica Rivers (1983: 73):

 

"Ihmisillä on oltava jotainkommunikoida. Niiden, jotka heillä on sanottavansa tai mitä he ymmärtävät, tavallisissa olosuhteissa liittyvät jollakin tavoin heidän koke- muksensa kokonaisuuteen, joka on laaja verkosto toisiinsa liittyvistä käsitteistä, jotka muodostavat pitkäaikaisen muistinsa, ei pelkästään niiden vähäiseen tuntemiseen muodoissaan ja toisen kielen yksiköt. "

 

b) La inteligencia.

Los seres humanos están dotados de una capacidad luonnollinen para prosessar la lengua, tanto hablantes como oyentes (Klein, 1986: 39), katso Saussure denomina”faculté du langage”. Pero esta capacidad ei siempre es igual en todas las personas. Algunos muestran una gran capacidad y otros, sin embargo, son incapaces de reaal su propia lengua:

"On itse asiassa useita menestyksekkäästi ihmisiä, joiden katsotaan olevan" aphasisia "tai" epätäydellisiä "heidän kielellään." (Sarles, 1986: 86)

 

Esto ei ole merkitystä, yksinoikeus, joka on olemassa sellaisen kapasiteetin vähentämisen kannalta, esta facultad de processo y de control lingüísticos funciona independientemente de la inteligencia. Esimies, los que poseen una gran capacidad analitica o científica, ei ole vahva etenkään aptos para gestionar una lengua. Ésta requiere unafacultad luonnollinenjoka muodostaa osan luonnollisesta luonnollisesta henkilöstöstä, ja että tämä luo rinnakkain juntoa su desarrollo biológico y psíquico (véase 1.1.7), mientras las otrascapacidadessuelen manifestarse paljon muuten, ja estävät suuresti suhteita intellektuenssiin.

El ongelman riippumattomuus kääntymisestä ja suhteesta eläinlääketieteelliseen surgeon pois hetkestä ja elokuvastudioon ja vertaileva laskutapahtuma (March), 1967: 1). Tämä päätös, joka on tehty, on otettava huomioonPensamientoylenguapuutetaan erikseen suhteessa laeihin, jotka liittyvät lakiin. Esto puede ser cierto cuando se trata de segunda lengua que, por varios aspectos, entra en la memoriade los individuos a través de un procedimiento parecido al del desarrollo de las capacidades, y no al de las facultades, como si fuera una operación de entrada-gestión-producción de datos en vez de entrada-producción.

Pero,si "la faculté du langage"Está también presente en la segunda lengua (L2), aikanaruta universal de adquisición (véase 2.1), como afirma Ellis(1985: 42) ¿sería correcta la separación lengua-pensamiento?

 

"(...) ehdotettiin sitäSLA seurasi "universaalia" reittiä, joka ei suurelta osin vaikuttanut sellaisiin tekijöihin kuin oppijan ikä, oppimisympäristö tai oppijan L1-taustat. SLA: n tämän näkemyksen mukaan valvontatekijä oli kieli, jota kaikilla ihmisillä on ja joka myös vastasi L1: n hankinnasta. "

        

Y si todas las lenguas humanasestán construidas de la misma forma (Roca, 1990: xvi), y todas siguen una rutauniversaali en el proceso de aprendizaje (Ellis, 1985: 42), ¿por qué algunas muestran una gran aptitudde asociación con el mendamiento y otras no? ¿Ei ole olemassa mitään hemos llegado a comprender la naturaleza de la lengua, o porque la línea crítica entre lengua, pensiento e inteligenciaei está aún bien definida?

c) La propensión.

Sanakirja vastustettu kielellä(taipumusen inglés). El Diccionario de la Real Academia Española tampoco da un definición adecuada del término, mutta silti hyväksy la acepción que se da con el verbopropender: inclinarse alguien, por naturaleza, por afición o por otro motivo hacia una determinada cosa.

Este término 'propensión’kuutio kokonaiskustannukset, algunot ja etuoikeudet, jotka aiheuttavat alhaisempia aluekohtaisia ​​vaikutuksia. Y es la interacción de las producziones lo que determina la propensióntodellinen alumnuomari (Klein, 1986: 35).

La propensiónpuede ser el lado concreto de la facultad del lenguaje, o bien, de representación de esta facultad en forma de interes espontáneo o provocado por parte de los individuos.

El tiempo de adquisición o aprendizaje[4]riippuu palkkaluokasta,tanto en la primera lengua como en la segunda, pesar de que en el proceso de adquisición de la última se note más claramente.

Klein(1986: 35) cree que la propensiónEsineitä, jotka toimivat periaatteina, jotka noudattavat laajuutta kapteenti de una lengua:

 

”THEkielen nopeus riippuu kielellisyyden voimasta, kielitaidon huippuosaamisesta (olettaen, että ihminen eroaa tästä pisteestä), kielitaidonäytteiden saatavuudesta jne. "

 

Una solución para el problema laguico de la lengua es casi imposible, puesto que todos los elementos que lo generan poika totalmente incontrolables y el yksilön nunca tiene acceso consciente a ellos. No obstante, Grimshaw (1981: 180) vincula la solución del problema de la comprensión y al desarrollo de la teoría de "LAD":

"(...) ratkaisemiseksikielen hankinnan looginen ongelma, meidän on ehkä rikastettava LADin teoriaa kahdella tavalla. Ensinnäkin eräät valinnanmahdollisuudet, jotka on tehtävä kilpailevien kieliopillisten hypoteesien välillä, riippuvat sisällöllisistä arviointitiedoista, kuten lomakkeesta ja toiminnasta. Toiseksi hankinta perustuu tiedon käsitteelliseen karakterisointiin, joka ruokkii kieliopin teoriaa. "

 

Esto refuerza la necesidad de estudiar pragmaticamente los factores que forman el vago caracter de "faculté du langage".[5]

 

1.1.4.  El conocimiento.

"Ihminen voi siirtää kerättyään tietoa maailmasta ja hänen kulttuuristaan ​​jälkeläisillään suullisten ja kirjallisten sanojen avulla.ensi käden kokemus tarpeeton. "

El conocimiento de la lengua ei es exclusivo a sus aspectos lingüísticos, sino que es un área donde se unen otros aspectos relacionados con la naturaleza (1.1.2) y las características (1.1.1) de la lengua. Esto es lo que afirma Gantier(1973: 136):

"Savoir la langue: en serait non seulement être initié à ses comportements verbaux simulés dans le contexte approprié de l'émission" tranche de vie "mais en être imprégné et avoir réfléchir sur le moyen d'expression de ce peuple étranger afin de pouvoirepäitsenäisyys le réutiliser. "

Rosen (1991) jakaa eläinlääketieteen, pääasiassa äitien ja ensi-ilta-aviomiehen. mientras que el segundo es intuitivamente independiente de la lengua, es decir, lo que forma parte de los universales (esim. Gramática Universal (GU)). (L1) es posible gracias a un sistema cognitivo específico compuesto de GU y de un mecanismo de aprendizaje que incorpora una teoría de diferenciación[6](Zobl, 1992: 176).

Nuestro conocimiento lingüístico de la lengua está sujeto a la activivación de un acre secundaria a otra primaria, condicionada por las necesidades expresivas y comunicativas de las personas. Esta operación se realiza por la transferencia lingüística, (véase3.3) de la siguiente forma la presentan Færchy Kasper (1986: 56):

”THEsiirron tehtävänä on aktivoida kielitieto toissijaisen ilmoitetun tiedon alueelta, käyttää tätä tietämystä, laatia alasuunnitelma ja koordinoida tätä alasuunnitelmaa aliohjelmilla, jotka sisältävät ensisijaisia ​​sääntöjä ja kohteita, niin että kokonaistulos on ensisijaisen suunnitelman muodostuminen. "

 

1.1.5.  Lengua y Cultura.

"Sprache entwickelt sich nicht im leeren Raum. Sie gehört zurKultur eines Volkes und ist das wichtigste Verständigungsmittel einer menschlichen Gemeinschaft. Sprache ist daher einerseits selbst Bestandteil der Kultur, andererseits zugleich aber auch das zentrale System, durch efter Kulturen Erscheinungsformen Ausdruck finden. "(Lado, 1967: 43)

La lengua no se tuottaa en el vacío sino que pertenece la cultura del pueblo y es el mediale de comprensión más importante de una comunidad humana.

La lengua es el elemento más tipico, representación y central en cualquier cultura. Lengua y cultura poika erottamattomana. (Brooks, 1969: 82)

El acceso a la lengua es irrealizable sin a posibilidad de acceder a la cultura, pero lo contrario no es cierto. En paljon suuria kasveja, jotka yhdistävät kulttuurin, mutta eivät ole yhtä positiivisia hallitsevia ihmisiä kuin sinäkin kulttuurissa. Esta operación la esplican Boyerym(1990:72) de la siguiente forma:

"Pour l'accès à lakulttuuri, kulttuuri, un consensus semble s'établir sur un certain nombre de princeses, d'orientations et de démarches. Tout d'abord l'idée que l'apprenant, en matière de perception culturelle, tout comme du point de vue phonétique, est, d'une certaine façon, au départ de surdité. Auto, joka on yksi kokonaisuutena monolingue, ilkivallan vankeus, pyhien kulttuurien suodattimet, tässä autenttisessa esteettömässä asemassa olevan kulttuurikirjallisuuden, tout comme lekruunua fonologiqueest est est à l'accès aux sons de la langue étrangère (...). Varsinainen vankilavastaava systeemistä vetourista, kulttuureleista ja muistoista, jotka eivät ole kiinnostuneita muista asioista, eivät ole oppineet kieltä. Et il convient de ne pas négliger les résistances inévitables à l'accès à la culture étrangère en sachant repérer lareprésentation primaire, en faire prendre conscience à l'apprenant, pour dépasser ce qui le plus souvent ne relève que du cliché, du stéréotype. "

La comparación de dos culturas, de L1 de la L2, ayuda normalmente conocer mejor una lengua, y los conocimientos elaborados käyttäen este proceso suelen ser sólidos y permanentes. Como técnica de aprendizaje correcto, Lado (1957: 114), joka on tärkeä asia, joka on vähentänyt jännitteellistä vaikutusta a lengua:

 

"Jos syntyperäiset kulttuuritavat ovatsiirretty vieraan kielen oppimisen yhteydessä, on selvää, että vertailemalla kahta kulttuurijärjestelmää voimme ennustaa, mitä ongelmia on. "

Pohdintaa elävän, ohjelmoidun tai ymmärtäväisen, kulttuurin johtavan elintärkeän elämäprosessin kulkuun: akakulttuuri. Esta tarea riippuu suuresti etäisyydestä, joka erottaa kulttuurin L1 de la L2 (véase3.3.6). Terveys ja sosiaalihuolto, L1 ja L2 es. Pormestari, eläinlääketieteellinen asema. (McLaughlin, 1987, 110). Mutta niin paljon, elämää ja elävää L2 estää jotain elämää ja el acceso a la cultura de L1. Así lo confirman las palabras de Gantier (1973: 142):

"Ce-kontaktivaihe vakio avec lakulttuuri ruokavaihtoehdon välittäminen kieltenopetuksen aivojen aurinkokäynnin kolminkertaistetulla tavalla: rikastustoiminnan henkilöllisyys, kannustaminen ja tarkkaileminen kysymyksiä, tehtäviä, sisäänkäyntiä ja henkilökohtaista viestintää. "

En los capítulos que vienen a continuación, habrá más tratamiento del tema de la lengua y su relación con la cultura.

1.1.6.  Las Lenguas Naturales.

"Ciertos filósofos griegos decían que la lengua esluonnollinenen en de fr de que existe fuera de toda sociedad o antes de toda sociedad, pues las relaciones entre las palabras ja las cosas designadas están impuestas por naturaleza o realidades exteriores al hombre. "(Dubois ym, 1992: 439)

Esta teoría intenta esplicar algunos fenómenos detectados en la naturaleza de la lengua, dado que el ser humano tenía capacidad de comunicarse con en entorno de medio de signos; oralis (onomatopeyas), o gráficos (ideogrammit).

Las lenguasNaturalesse oponen a las lenguasartificiales. Las primeras fueron el resultado de las necesidades comunicativas del hombre, surgieron instintiva y paralelamente con otras necesidades físicas, biológicas, psíquicas jne. Mientras las segundas han sidofabricadasmutta myös hämmästyttävät ja erottelevat muodot.

Pero esta distinción entre las dos categorías, ei conlleva la carencia en las lenguas artificiales de lanaturalidad, si no, todas las lenguas creadas por el hombre serían un especie de ciencias pragmaticamente elaboradas y sin ningún contexto instintivo.

Bates y MacWhinney (1987: 160) ei esitä mitään eroa, joka on luonteeltaan sellainen, että se on luonteeltaan luonnollinen,

"(...) Luonnollisten kielten muodot luodaan, hallitaan, rajoitetaan, hankitaan ja käytetään palveluksessakommunikaatiotoimintoja. "

Sin embargo, la mayoría de los lingüistas, joka on syntynyt muotinäytöksessä, joka käsittelee luonnollista luonnollista luonnetta: ennen kuin se on ilmaissutformay que se centre sólo en elcontenidodel medio, es una lengua luonnollinen:

"Luonnollinen kieliympäristö on olemassa aina, kun kaiuttimien painopiste on kommunikaation sisällöllä eikä itse kielellä" (Burt ym,1983: 39)

Tämä todellinen muotokieli on tosiasiallinen, mikä sopii yhteen eläkkeelle, joka täyttää kategorian yhdistävän raskauden alkuaineen: the capacidad de ser aprendidas.

1.1.7.  La 'aprendibilidad' de la lengua.

[7](la 'teoría de la aprendibilidad'), joka on myös Wexler (1981: 51), una teoría de aprendizaje:

”Oppimisaiheessa keskitytään kaikkein vakaimpiin faktoihin oppimisesta. Kieltä oppii, ja se opitaan melko yksinkertaisista tiedoista. (...) Siten oppimisteoria on oppimisen teoria, joka korostaa tiettyjä tosiasioita. "

La teoría de aprendibilidad depende de las condiciones bajo las que se realiza el aprendizaje exitoso de un sistema de reglas (Goodluck, 1991: 145), mikä on totta, joka ohjaa ihmiskuntaa. Pues para Chomsky (1969: 56), todos los sistemas lingüísticos son aprendibles, riippumatta siitä,

"(...), kun pidämme yllä, että järjestelmä ei olejota ihmiskapasiteetista peittävän kielen hankintaväline voi oppia, emme tarkoita sitä, että ihminen voisi hallita tätä järjestelmää muulla tavalla (...). Kielen hankintaväline on vain yksi osa henkisen rakenteen kokonaisjärjestelmää, jota voidaan soveltaa ongelmanratkaisuun ja konseptointiin; (...),faculté du langageon vain yksi mielen tiedoista. "

Sin embargo, Sharwood Smith (1990: 262), opina lo contrario, y piensa que algunos osioon las lenguas humanas no se pueden explicar según ninguna teoría de aprendizaje:

"(...) kuitenkin rikastuttaa kommunikoivaa konteksti kielten oppijoille osoitetuista ilmaisuista ja kuitenkin hyödyllisiä äidinkielenään puhujia tai opettajia, on olemassa inhimillisiä kieliä hienovaraisia ​​ja monimutkaisia ​​ominaisuuksia, joita ei voi tarjotatavallinen panos. "

Desde 1980 la aprendibilidad se ha localizado en el centro de un constellación de conceptos relacionados que dominaron muchas discusiones en lingüística y en adquisición. Esta constellación incluye el problema lógico de l'adquisición, la naturaleza de los datos disponibles para al alumno, y la restricción de la teoría lingüística (Atkinson, 1990: 90). Esto johtaa jonkinlaisen argumentin pohjalta eri puolilla maailmaa, mutta yksi osa, Wexlerin teoriaa, joka on tärkeä menettelytapa avoimuuden käsittelemiseksi vaihtoehtoisten inflaatioiden avulla, mutta sen sijaan Chomsky ja muut ratkaisut trivialidad de dichos procedimientos. Los dos puntos de vista parcen sernativistasa pesar de que los últimos lo manifiestan de forma más contundente que los primeros, de el hecho de que andtos reconocen un papel esencial para el aprendizaje.

Eritelmän laajuudesta, joka vaatii, että merenkulun maantieteellinen algun-algoritmi ei ole lainkaan leviämätön. Si ei heinää, joka rajoittaa ihmisten välistä suvaitsevuutta, päätyy kriittiseen aprendibilidad es vacuo (Hammond, 1990: 49). (Wexler, 1981, s. 40), joka on tulkittava siten, että luonnonsuojelulaki on avoinna:

”THEoppimisvaikeudet, (...), tulevat ehdokkaiksi hypoteesiksi, kuten luonnolliset mielen periaatteet, periaatteet, joilla on toiminnallinen rooli oppimisen mahdollistamiseksi. "

 

La lengua no se aprende de manera directa y recta, sino a través de los comportamientos, verbales u otros, que intervénen en los diálogos donde the exactitud es totalmente secundaria para lasensibilidadlingvistiikka, cognitiva y conductiva (Sarles, 1986, s. 102). De este modo, la teoría de la aprendibilidad es aplicable sólo a algunos contextos donde el flujo de los procedimientos es bastante permisible y no se interrumpe por los factores circunstanciales o incontrolables.